Nepenthes ampullaria - omat kokemukset

N. ampullaria on laajalle levinnyt neppilaji ja varmastikin yksi parhaiten tunnetuista. Sen pallomaiset kannut ovat muodoltaan ja väreiltään varsin sieviä, joten se on suosittu lihisharrastajien piireissä.

Ampullarian kasvutapa on toinen suosiota lisäävä tekijä. Kannut kasvavat yleensä matalina ryppäinä maan tasossa, joten se soveltuu hyvin terraarioon. Toisinaan kasvuun lähtevän kiipeilyvarren voi napsaista pois, jolloin kasvi pysyy matalana ja tuottaa runsaasi kannuja.

Sen luontaisia kasvuympäristöjä ovat soiset metsät, joissa se kasvaa alavissa ja kosteissa paikoissa, usein lähestulkoon hukkuen puista putoaviin lehtiin ja muuhun roskaan. Niitä tavataan myös hiekkaisemmilla ja aukeilla alueilla, jotka ovat alttiita säännöllisille tulville.

Metsissä ampullaria saattaa kasvattaa yli kymmenmetriset kiipeilyköynnökset. Aikuiset kannut ovat kooltaan n. 10x7 sentin luokkaa. Syvänvihreät lehdet taas ovat hieman lapiomaiset - eli leveät ja tylpät.

Kasvatus

Neppini kasvavat terraariossa, jonka lämpötila vaihtelee talvisaikaan siinä 23-27 asteen paikkeilla (lamput lämmittävät). Kesähelteillä terraario saattaa olla hyvin paljon kuumempikin. Kosteus on pysytellyt 75%-90% välillä, riippuen lämpötilasta.

Olen hoitanut ampullariaa hieman eri tavalla kuin muita neppejäni. Nepithän eivät yleensä siedä seisottamista vedessä, vaan kastelujen välillä aluslautasen on syytä antaa kuivahtaa. Ampullarioitteni aluslautasella olen kuitenkin pitänyt jatkuvasti vettä. Olen vain harvoin (joidenkin kuukausien välein) antanut aluslautasen kuivua. Yleensä vettä on ollut 2-4 senttiä koko ajan. Kosteiden alueiden kasveina niitä ei ole tuntunut jatkuva kosteus haittaavan.

Valon määrä on myöskin jonkin verran pienempi kuin muilla nepeilläni. Kasvit ovat terraariossa jonka valona on vain kaksi 16 watin loisteputkea. Kannut saavat silti hyvin väriä. Ilmeisestikin noinkin vähäinen valomäärä riittää tällaiselle aluskasvillisuuden parissa viihtyvälle lajille.

Ruokinta normaaliin tapaan, eli kun kannu on kunnolla auennut, laitan sinne pari jauhomatoa tai sirkan. Uutta sapuskaa vasta kun vanhat jäänteet ovat selkeästi hävinneet.

Ampullarian kannut ovat usein 2/3 tai lähes täynnä nestettä, joten kasvin liikuttelu on vähän hankalaa. Samoin kannujen mataluudesta johtuen aterioiden happanevat jämät näkyvät varsin hyvin (ei varsinaisesti mikään nautinto esteettisessä mielessä).

Lannoittamistakin olen kokeillut ja en ole ainakaan mitään haittaa havainnut. Vertailukohtia ei ole, joten en osaa sanoa onko siitä ollut hyötyäkään. Arvelisin, että perinteisestä ruokkimisesta kuitenkin on enemmän hyötyä. Lannoitteena olen käyttänyt orkidealannoitetta, jonka olen laimentanut 1/4 ohjelaimennuksesta, ja antanut sitä n. 2 kk välein. (Saattaa myös olla, että lannoitan liian varovaisesti, mutta en halua riskeerata mitään).

Joka tapauksessa tällä toimintamallilla kasvit näyttävät kasvavan hyvin, näyttävät terveiltä ja tekevät runsaasti virheettömiä kannuja.

Tällä hetkellä terraariostani löytyy kaksi eri muunnosta N. ampullariasta. Ensimmäinen on kotoisin Sipitangista Borneolta ja toinen taas Angkasasta Irian Jayasta (eräs Indonesian provinssi).

Teksti: Tommi
2-12-2004