KÄRPÄSANSAN TALVIUNET

Yksi jos toinenkin kärpäsansan omistaja on tullut heittäneeksi kasvinsa roskiin luultuaan sen talven pimeinä kuukausina traagisesti menehtyneen. Loukkuparka on kuitenkin luultavimmin vain päättänyt ottaa pikku torkut, että jaksaa seuraavana kesänä kasvaa entistäkin isommaksi.

Dionaeat todellakin vaativat vähintään kolmen kuukauden täydellisen lepokauden. Tänä aikana niiden lehdet ja loukut saattavat kuolla kokonaankin pois niin, että vain juuristo jää talvehtimaan.

Ympäristön lämpötilan tulisi lepokaudella olla huomattavasti kasvukautta alhaisempi. Luonnollisessa ympäristössään Dionaeat saattavat altistua talvikuukausina jopa 10 asteen pakkasille, mutta kasvatettavia kasveja ei aivan näin kaltoin tarvitse kohdella. Lämpötilaksi riittää joku tuollainen 5-10 C astetta, eli jääkaappi tai kylmäkellari ovat suorastaan täydellisiä paikkoja loukun lepäillä.

Valoakaan Dionaea ei lepokaudella välttämättä kaipaa, mutta aina parempi jos sitä jonkin verran saa. Voimakasta auringonpaistetta on kuitenkin syytä välttää, ettei kasvi luule kevään tulleen ennen aikojaan.

Loukku tulisi laittaa lepäämään syksyllä ensimmäisten hallojen tultua. Kasvi kyllä havaitsee itsekin valon vähenemisen ja lakkaa kasvamasta, mutta jos lämpötila pysyy korkealla (esim. ikkunalaudalla sisätiloissa), ei lepääminen onnistu toivotulla tavalla. Kasvi saakin levätä viileässä paikassa rauhassa tuonne helmikuun loppuun tai jopa pidemmällekin, mutta jos kasvun merkkejä alkaa näkyä, on kasvi otettava taas kasvupaikalleen.

Itse olen lepuuttanut kärpäsloukkua ja sarraceniaa jääkaapissani, missä ne mahtuvat mukavasti hedelmälaatikon takimmaiseen nurkkaan. Ruukut olen laittanut perunasalaattipurkkeihin, jottei vesi kastellessa karkaa.

Kastelu on lepokauden aikana kinkkistä puuhaa. Kasvit eivät saisi päästä kuivumaan, mutta toisaalta liika kosteus aiheuttaa homeen ja levän syntymistä. Ne puolestaan ovat loukuille kuolemaksi. Itse olen kastellut kasveja n. 2 viikon välein ja sumuttanut ehkä kerran viikossa, joskus harvemminkin. Mullan kosteutta kannattaa tarkkailla näppituntumalla, eli tunkemalla sormi purkkiin. Kun multa on enää vain hitusen kosteaa kastellaan kevyesti päältä.

Lepokauden lopulla kasvin voi ottaa esiin piilopaikastaan ja alkaa kastella aivan normaalisti. Myös ruokinnan voi aloittaa harvakseltaan kun loukut ovat tarpeeksi isoja. Jos lepokausi on ollut riittävä ja kasvupaikka on valoisa ja lämmin, lähtee kasvu käyntiin jopa yllättävänkin voimaperäisesti. Hyvin levännyt kärpäsloukku on suorastaan täynnä toimintatarmoa ja uusia lehtiä pitäisi syntyä hyvällä vauhdilla. Sen sijaan liian vähän levännyt kasvi on suhteellisen laiskalla päällä, eikä tahdo millään käsittää, että kevät on koittanut.

Kevään aikana Dionaea yleensä myös kukkii, mutta kukkavarret on valitettavasti syytä leikata pois heti kättelyssä. Kasvatetut loukut kärsivät yleensä kukinnan aiheuttamasta väsymyksestä, eivätkä toivu ennen kuin seuraavalla kasvukaudella. Pahimmassa tapauksessa kärpäsloukku saattaa jopa menehtyä väsymykseen.

Dionaean hoito lepokaudella ei siis todellakaan ole mitään salatiedettä. Nämä muutamat perusasiat kun muistaa, niin onnistumisen tulisi olla suhteellisen varmaa.

Kevään ensimmäiset lehdet ovat yleensä lyhyitä ja kasvavat maata myöten, vasta myöhemmin kesällä lehdet alkavat kasvaa pitempivartisiksi.

Tommi