Tämän vesiherneen mukana tuli myös aimo joukko salamatkustajia. Ne tekivät selvää mm. cephalotuksen kannusta ja ehtivät muutenkin levitä viissiin neljään purkkiin parissa päivässä. Uppohoitoa vesialtaassa - eivät matoset tykkää.

Lähikuvia vesiherneen pikkuruisista saalistusrakkuloista.

Ansojen koot vaihtelevat lajeittain, mutta pääasiassa ne ovat mikroskooppisen pieniä. Tällä yksilöllä ansojen pituus oli reilun millin luokkaa.

Vesiherneen ansarakkulat toimivat alipaineella: Kuvassakin näkyvän suuaukon peittää pikkuruinen läppä. Kasvi pumppaa vettä ansan sisältä ulos, jolloin sinne muodostuu alipainetta. Saaliseläimen koskettaessa tuntokarvoja, raottuu läppä hitusen, jolloin vesi tunkeutuu paineella ansan sisälle. Virtaus imaisee saaliin ansaan ja läppä sulkeutuu jälleen.